perjantai 10. helmikuuta 2017

Onnellinen laulu

Tämä on ystävälle. Ystävälle, joka valmistelee rakkaansa hautajaisia. Tämä on se, mitä osaan sanoa ja sekin toisten sanoin. Minulla ei ole sanoja tähän hetkeen, mutta tämä runo tuo toivon ja muiston onnesta.
Sinulle toivon voimaa ja kykyä muistaa hyvä.

Onnellinen laulu

Eikö ole onnella lauluja?
- Onnella on sata laulua.
Auringosta ja kesästä ja hopeisesta purosta,
jonka varrelle loistivat kultaiset rentukat.
Sata laulua hiljaisesta illasta,
puiden varjosta maaliskuun hangella
ja lempeästä tähdestä koivun luona.
Ja jos aurinko ja tähdet sammuvat
ja tulee talvi ja kuolema
eikä lapsen nauru enää soi,
silloinkin onnella on sata laulua
kaikesta siitä, mikä oli.
Yksi humiseva kiitos,
kaikentäyttävä,
siitä, rakas, mikä oli.

    (H-H Lappalainen)

maanantai 30. tammikuuta 2017

Sinä lennät

Olet jaksanut kauan yksin. Olet kasvattanut lapsesi ja koonnut elämäsi palasista yhä uudelleen ja uudelleen. Olet löytänyt rakkauden ja alkanut loistaa. Löysit uusia maailmoja, löysit uusia tapoja toimia. Sinä löysit vahvuuksiasi ja aloit toteuttaa niitä. Kaikki tämä löydettyäsi elämäsi rakkauden. Sinä elät erilailla kuin ennen, olet alkanut tehdä asioita uudella tavalla.

Sinunkin elämääsi olen päässyt seuraamaan. Rohkeasti uudistit itseäsi vielä minuakin vanhempana. Päätit alkaa elää omaa elämääsi ja jättää pettymykset taaksesi. Sanot aina, että hyppäät korkealta ja usein päädyt rakkaan tai okaisiin. Usein olet okaista kontannutkin ja aina kiivennyt uudelleen ja hypännyt. Nyt elät yksin ja rohkeasti. Voi kuinka ihailenkaan sinua.

Ystävä rakas. Sinulla oli tapana pistää pääsi peiton alle ja pelätä. Sitten opettelit uuden ammatin. Uskalsit alalle, jolla työnsaanti on vaikeaa ja ansiotaso heikko. Sinä ponnistit tuhkasta ja nyt olet tyytyväinen valintaasi. Sinä lennät.

Sinun osasi on vaikea sairaus. Hankaluuksistasi huolimatta hulppea huumori ja epätoivon hetkellä tullut sarkastinen huomautus on sinun tapasi selvitä. Kuuntelen sinua ja saan voimaa, vaikka minun pitäisi auttaa. Sinä selviät päivästä toiseen upean huumorin avulla. Sinä toimit, taistelet ja annat voimia meille muillekin. Kivuistasi emme juuri tiedä ja epätoivosi peittoat ajatuksilla ja rukouksilla. Rakastan tapaasi löytää elämästä hyvää ja kaunista, vaikka ne tuntuvatkin olevan kaukana ja piilossa.

Miten sinulle onkin sattunut paljon pahaa? Olet saanut rakkaudettoman avioliiton, olet joutunut hautaamaan lapsesi. Olet elänyt tuskallisessa odotuksessa vuosia ja saanut vastaukseksi lisää tuskaa. Olet kaikesta huolimatta pystynyt elämään vapaata elämää. Vapaus on tunne ei olosuhde, näin sanot aina ja olet sen myös todeksi elänyt.

Sinä autat ja taistelet. Sinä et jätä yksin, vaikka taistelu ei olisikaan sinun. Sinä et elä omahyväisesti, omassa olossasi, vaan teet paljon muitten puolesta. Taistelet niitä taisteluja, joihin toisilla ei ole voimaa. Näet epäoikeudenmukaisuuksia, mutta et anna niiden lannistaa, et elä vain itsellesi. Tuet ja teet työtä oikeiden asioiden puolesta. Sanoitkin kerran, että en itseni takia vaan elääkseni. Voi, kunpa uskaltaisin lähteä barrikaadeille tärkeinä pitämieni asioiden puolesta, mutta minä vaan katson sivusta, kun sinä taistelet.

Minun rikkauteni on ollut saada ystäviä, joiden elämää katselen täältä sivusta. Katselen kiveltäni, siivet levällään, mutta en uskalla lentää.

 


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua

Nyt hiljennymme Joulun viettoon.
Hyvää ja rauhaisaa Joulun aikaa kaikille!



torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukalenteri

Partiolaisten perinteisen  joulukalenterin lisäksi minulla on numero kahdeksan ikkunassa.

Asun ihanassa Neristanissa, eli Kokkolan vanhassa kaupungissa, ja täällä on jo monena vuonna ollut oma joulukalenteri. 24:ään ikkunaan ilmestyy kuun vaihteessa numero ja aina oman numeron tullessa ajankohtaiseksi, laitetaan ikkunaan jouluinen juttu. Yhteiskristillisessä kirjakaupassa on perinteisesti numero 24, mutta muut numerot vaihtavat paikkaa vuosittain. Joulun aikaan monet tulevat kävelylle, ihan vaan katsomaan kalenteria. Kartta on ilmoitustaululla ja sen voi ladata myös Neristanin facebooksivulta.

Lisäksi Neristanin katulamput sammuvat jouluaattona vuorokaudeksi. Asukkaat laittavat lyhtyjä kadunvarteen ja kaupunkilaiset käyvät täällä sulattelemassa jouluateriaa. Täällä on silloin upeaa. Väkeä on liikkeellä kuin parhaimpaan turistiaikaan heinäkuussa.

Pyynnöstä laitan tähän kuvia omasta ikkunastani ja kotikadustani. Minun joulukalenterikuvani on leikattu silhuettikuva Cedercreutzin rekikorteista. Meidän talossa on joskus asunutkin silhuettitaiteilija Kerttu Meriläinen, mutta nyt en hänen töittensä kuvia löytänyt.




Viimevuotinen joulukortti( kuva Malin Holmkvist)



Omia koristeita

maanantai 5. joulukuuta 2016

Huomenna

Huomenna se on, itsenäisyyspäivä nimittäin. Huomenna pitäisi juhlia ja poltella kynttilöitä.

Olen kahdeksanvuotiaasta alkaen viettänyt itsenäisyyspäivää partiossa. Joskun olen ollut soihtukulkueessa, joskus kursseja vetämässä, joskus kursseilla, joskus partiolaisten itsenäisyyspäivän juhlissa ja joskus jopa hyväntekeväisyystöissä. Joitakin itsenäisyyspäiviä olen viettänyt kotosalla lapsien kanssa, mutta aina on ollut jonkinlaiset juhlat.Linnan pukujuhlia en ole katsonut moneen vuoteen.

Kunnioitan veteraaneja ja heidän työtään, arvostan jälleenrakennusajan puurtajia, näen hyvää luonnossa ja sen suojelussa, katson maamme olleen esimerkillinen monissa asioissa, ennen.

Nyt en enää näe juhlan arvoista kansaa. Maa on aina juhlansa ansainnut, mutta tämä itsekäs omaan napaan tuijottava, luokkayhteiskunnaksi jakautunut, pikkusieluinen, parempiosaisten sakki on näyttänyt meille muille paikkamme. Nyt emme kuulu siihen joukkoon, joka voi juhlia. Nyt meillä on juhliva joukko ja ne, joista ei ole väliä.

Muistan, kun kuusikymmentäluvulla, isäni oli mukana tekemässä tietä perheelle, jonka kotoa ei ollut kuin polku. Muistan, että minun piti antaa yksi nukeistani perheen tytölle, koska hänellä ei sellaista ollut. Oli vaikea antaa, mutta isä sanoi, että aina pitää antaa omastaa, jos toinen tarvitsee. Seitsemänkymmentäluvun loppupuolella teimme partiolaisten kanssa joulusiivouksen yhdelle veteraaniperheelle. Sekin oli omasta antamista ja sellaista silloin opetettiin.

Nytkin annetaan, monesti liiasta ja turhasta. Eikä varmasti mistään, mikä jättäisi kolon mihinkään omaan. Kaikenlaisia hyväntekeväisyyskampanjoitakin on, mutta vain harvalla antaminen tuntuu missään. Näissä kampanjoissa arvostan eniten esim. erilaisten ryhmien järjestämiä. Niissä on usein mukana sellaisia, joilla on itselläkin suhteellisen vähän. Monet yksityisetkin antavat vähästään. Läheisessä vanhustentalossa eräs keräsi aineet sämpylöihin ja leipoi naapureille, vaikka juuri olin kuullut, ettei hän pysty ottamaan ruokapalvelua joka päivä rahanpuutteen takia. Hän jaksoi, tuttavien avustamana, kuitenkin antaa vähästään ja leipoa.

Miksi vielä rikkaassa maassa täytyy veteraanien avustuksia kerätä keräyksin, eikö maassa ole niin paljoa, että kunniavelka näille muutamille olisi maksettavissa. Miksi pidetään puheita, mutta mitään ei tehdä. Huonompaankin laitetaan rahaa ja aikaa. Tyhjänaikaisia asioita varten ponnistellaan ja tulokset menevät muutamille harvoille. Suomen paras ja suomalaisten hyvinvointi ei kiinnosta omaan kukkaroon tuijottajia. Valtaapitävät tahtovat vain itselle ja ensin itselle. Suomen etu kääritään kultanyörein ja kaunosanoin, mutta todellisuus puhuu toista kieltä.

Ehkä huomenna poltan kynttilää, isälleni, ukilleni, papalleni, kotirintaman naisille ja lapsille, mutta en tämänpäivän päättäjille, enkä nykyiselle menolle.

Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille, miten ikinä sen vietättekin.



maanantai 28. marraskuuta 2016

Hiljalleen.....

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olin adventin pois kotoa ja hoosianna jäi laulamatta. Olimme sisareni luona Vantaalla. Kävimme Hesassa kovin syksyisessä, lämpimässä säässä ja teimme vähän jouluostoksia. Joulumarkkinoilta löysin myös, joulunodotukseeni kuuluvan, partiolaiten joulukalenterin. Mukava reissu. Kiitokset vielä kerran.

Kortona odotti talvi. Lunta oli tullut niin paljon, että ensimmäisenä piti lapioida ovensuu puhtaaksi, että ovi saadaan auki. Lumitöissä vierähti tovi eilisillasta.

Joulun koristeet haen yleensä adventista alkaen ja vähitellen. Valohärpäkkeistä en ole koskaan tykännyt, mutta tänä vuonna ajattelin hankkia yhden. Katsotaan nyt saanko aikaiseksi. Kynttilöitä pöydille, enkeli kynttilänjalkaan ja puhtaat liinat pöydille. Tytär sanoikin joskus, että äidin joulu on alkanut, kun ensimmäinen enkeli on hirtetty kynttilänjalkaan.

Viime viikolla tein yhden kranssin heinistä porttiin. Noissa kransseissakin olen yksinkertaisen ystävä. Olohuoneen lamppuun lisäsin kristalleja, on sitten vähän tuota blingblingiä. Jouluisen lumipallosoittorasian ostin Helsingistä ja Arttu tontun sain ystävältä viime jouluna. Arttu on ihana, painava ja vauvan kokoinen. Ystäväni tekee niitä ja on tosi taitava.


Arttu odottaa lapsia kylään





Jo lapsena haaveilin tälläisestä soittorasiasta. Toteutan siis vanhoja haaveita.

Lyhty portinpielessä. Oikea kynttilä pitää ehdottomasti olla



Heinäkranssi portissa


Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa. Glögiä, suklaata, koristeita, aarteenetsintää lapsille Arttu-tontun kartan mukaan ja hiljaista kynttilänpolttoa. Tämän joulun vietämme kahdestaan miehen kanssa, aattona käymme katsomassa lahjojenjakoa tyttären perheessä. Toinen tytär viettää joulun omassa kodissaan koiran kanssa. Tämä järjestely tuntuu hyvältä. Minun ei tarvitse laittaa ruokia isolle porukalle, jokainen on siellä missä haluaa ja sompailu paikasta toiseen jää pois.Tokihan saavat tulla, jos haluavat, mutta ei sen takia että jouluna muka pitää olla paljon väkeä. Omanlaisensa saa jokainen tehdä itse tai olle tekemättä, jos niin tahtoo.














keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Talvi tulee

Meilläpäin talventulo on ollut yllättävän rauhallinen. Lumisateita ei ole ollut, eikä kovia syysmyrskyjäkään. Mummo sanoi, että kolme kovaa myrskyä ja sitten tulee talvi, mutta täällä on ollut vain yksi. Kesällä myrskysi sitten senkin edestä. Nyt on pakkasia ollut viikon ajan ja eilen tuulikin navakasti, joten kylmä on ollut. Tämä vanha puutalo on nitissyt ja paukkunut ensimmäisten yli kymmenen asteen pakkasten kourissa ja tuuli on jäähdyttänyt taloa niin, että kaksi kertaa päivässä on saanut laittaa tulet uuneihin.
Tulia laittaessani olen miettinyt kuinka mukavaa olisi keskuslämmitys, vedottomat alumiini-ikkunat ja lämmin lattia. Ystävät muuttivat rintamamiestalosta uuteen kerrostaloon ja asuivat siellä hetken. Vanhaan hyvin ilmastoituun ja puulämmitteiseen taloon tottuneena he pitivät uutta kerrostaloa kamalana. Ihan kuin asuisi muovissa, vaikea hegittää, ilmakin kulkee koneen läpi ja ikkunoista ei saa tuulettaa, ettei systeemi mene sekaisin. Eivät viihtyneet kuin hetken, kun taas muuttivat vanhaan. Niin kai minullekin kävisi, joten nyt vaan lisään villasukkia ja lämmitän. Minusta Suomessa ei tarvitse olla avojaloin talvella edes sisällä ja huonelämpötilaa pidetäänkin meillä ihan liian korkeana. Ajatellaan sitten energiankulutusta, terveellisyyttä, raikasta hengitysilmaa, hyvää unta tai mitä tahansa.
Talven tuloon varustauduin laittamalla pihaan talvikoristeita ja viemällä kesäiset pois. Olen jo monen vuoden ajan pyytänyt kunnollista puista postilaatikkoa kamalan ruskean muovisen tilalle. Nyt appeni teki sellaisen ja minä hoidin maalauksen. Toissapäivänä se saatiin paikoilleen ja ensimmäiset postit on siihen jo tipahtaneet. Meille ei tule paljon postia, kun ei ole tilattuja lehtiä, laskut hoidetaan netissä ja mainoskielto on päällä. Lukollista laatikkoa en huoli, kun ne ovat minusta rumia ja ei meidän laatikossa taida olla mitään lukkoon laitettavaakaan.